Tukematon selain
Tällä hetkellä käyttämääsi verkkoselainta ei enää tueta, ja tämän vuoksi tämän verkkosivuston ominaisuudet eivät välttämättä toimi odotetulla tavalla. Suosittelemme päivittämään tällä hetkellä tuettuun selaimeen (kuten Chrome, Edge tai Firefox) turvallisuuden, nopeuden ja yleisen käyttökokemuksen parantamiseksi.
Vibrafonit ovat yksi erottuvimmista ja monipuolisimmista lyömäsoittimista. Ne tuottavat ainutlaatuisen äänen, josta on tullut keskeinen osa useissa musiikin genreissä, mukaan lukien jazz, klassinen ja contemporary.
Vibrafonit ovat yksi erottuvimmista ja monipuolisimmista lyömäsoittimista. Ne tuottavat ainutlaatuisen äänen, josta on tullut keskeinen osa useissa musiikin genreissä, mukaan lukien jazz, klassinen ja contemporary.
Instrumentti koostuu metallitankoista, jotka on järjestetty paljon pianon tapaan, ja jokainen baari tuottaa omanlaisensa nuotin.Tangot lyödään vasaralla, ja ääntä vahvistaa niiden alla oleva resonaattorikammio. Vibrafonit tarjoavat laajan valikoiman ilmaisuominaisuuksia jatkuvista ja kaikuvasta sävelestä staccatoon ja mykistettyihin ääniin. Niiden ainutlaatuinen soundi ja monipuolisuus ovat tehneet niistä olennaisen osan useimpiin lyömäsoittimiin.
Vibrafonin – joka tunnetaan myös nimellä vibraharp – kehitti ensimmäisen kerran 1920-luvulla Hermann Winterhoff. Se saavutti nopeasti suosion jazzmusiikissa, jossa sitä käytettiin luomaan ainutlaatuinen ja erottuva soundi, joka lisäsi musiikkiin sekä melodisia että perkussiivisia elementtejä.
Vibrafonin tangot on tyypillisesti valmistettu alumiinista, vaikka joissakin ammattisoittimissa voidaan käyttää muita materiaaleja, kuten pronssia tai messinkiä. Tahdit on järjestetty kosketinsoittimeen, joka muistuttaa pianoa, ja jokainen baari tuottaa selkeän nuotin, kun siihen lyödään vasaralla. Tangot on ripustettu resonaattorikammion päälle, joka vahvistaa ja heijastaa tankojen tuottamaa ääntä.
Yksi vibrafonin ainutlaatuisimmista ominaisuuksista on sen pedaalimekanismi, jonka avulla muusikot voivat hallita nuottien pysymistä ja vaimentamista. Poljinta voidaan käyttää sävelten ylläpitämiseen pitkän aikaa tai äänen äkilliseen katkaisemiseen. Tämä lisää soittimeen ilmeikäs ulottuvuutta, jolloin muusikot voivat muokata ääntä ja luoda erilaisia tekstuureja ja tehosteita.
Vibrafoni yhdistetään yleisimmin jazzmusiikkiin, mutta sitä on käytetty myös klassisessa ja contemporary. Lionel Hamptonin, Gary McFarlandin ja Ray Charlesin kaltaiset säveltäjät ovat sisällyttäneet vibrafonin töihinsä korostaen soittimen monipuolisuutta ja mukautumiskykyä.
Kaiken kaikkiaan vibrafoni on monipuolinen ja ilmeikäs lyömäsoitin, josta on tullut olennainen osa eri musiikin genrejä. Sen ainutlaatuinen soundi ja kyky lisätä sekä melodisia että perkussiivisia elementtejä mihin tahansa musiikkisovitukseen tekevät siitä arvokkaan lisäyksen mihin tahansa lyömäsoitinyhtyeeseen tai bändiin.
Vibrafonilla ja ksylofonilla on yhtäläisyyksiä virityksessä ja ulkonäössä, mutta ne eroavat tankojen materiaalista. Vibrafonissa on metallitangot, jotka luovat lämpimän ja pehmeän sävyn sekä paremman sävyn hallinnan pedaalimekanismin ansiosta. Sitä vastoin ksylofonissa on puiset tangot, jotka tuottavat terävämmän ja kirkkaamman äänen pienemmällä resonanssilla.
Vibrafoneista käytetään myös nimitystä vibraharps tai vibra lyhyesti.
Alemman luokan, lähtötason vibrafonit voivat maksaa missä tahansa 500–1000 puntaa, keskitason mallit voivat maksaa 1500–5000 puntaa, ja ammattitason mallit voivat maksaa jopa 10 000 puntaa.